Turha on mun näitä öitä valvoa, Ne eivät enää valvo sinua.

Taas aamulla tuli kaverin kanssa käytyä joka sunnuntainen keskustelu. Kuin turha päivä. Aina sama juttu, joko on muuten vaan tylsää, tai sitten herää siihen todellisuuteen että bileet on ohi ja huomenna alkaa taas arki. No joo, ainahan se ei ihan näin mene.

Aamu meni siivotessa ja lopultakin päätin tyhjentää ton mun matkalaukun mikä on maannut tossa lattialla perjantaista asti. Samoin oon saanu roudattua mun huoneesta nyt teemaviikkokamat, maalipurkit yms. pois ja täällä alkaa taas näkyä jonkunmoista järjestystä.

Kävästiin illemmalla myös tsegee Jippu.

Tosiaan otsikkoon palaten muo pelottaa jo tuleva yö, oon nyt kaks yötä valvonu putkeen (unta ehkä joku 4h noista kahesta yöstä) ja syynä vain ja ainoastaan se että mun kurkussa kutittaa (varmaankin edelleen ne haavat mitkä viimekesänä sinne oli ilmestynyt...) ja sentakia yskin kokoajan, ja sitten alkaa sattua ja sitten tartteen yskänlääkettä ja sitten ku oon nukahtamassa ni sitte tulee armoton yskäkohtaus taas ja viimeyönä tapahtu se ällöin, kyllä aloin yskimään verta. Nyt joku miettii ''no lopeta yskiminen''. Ei en todellakaan pysty olemaan yskimässä, kun et meinaa saada vedettyy henkee koska kurkkua KUTITTAA. No, saas nähä mihin tää tästä etenee.

Essi ainakin etenee nyt kuuntelemaan Jippua ja keksimään jotain tekemistä.